Olin esiintymässä Haminassa Runouden rajoilla -tapahtumassa, joka toteutui yhtäaikaisesti Valojen yö -tapahtuman kanssa.
Runotapahtuman tämän vuoden teema oli sukupuoli ja minun tehtäväni oli kierrellä erilaisissa tiloissa esittämässä runoja, joissa on mukana keskeisesti mieshahmo.
Ensin tuntui siltä, että suunnitteluvaiheessa hyvältä tuntunut idea on kuitenkin vaikea käytännössä toteuttaa. Tuntui jopa vähän kiusalliselta ja tulin Haminan katuja dallatessani miettineeksi, että onkohan kellään muulla tänä perjantaina niin kummallista hommaa kuin minulla.
Sitten muistin tärkeän ohjeen siitä, että esiintyjän pitää mennä tilanteisiin takki auki -asenteella. Ja minähän menin.
Ja sitten kun ilta eteni ja sain kokea hyvin monenlaisia, mielenkiintoisia, lämpöä ja positiivisuutta täynnä olevia kohtaamisia, aloin vakuuttua että nyt on käsillä yksi mieleenpainuvimmista keikoista koskaan.
Vaikea selittää, mutta minulle tuli hyvin merkityksellinen olo, mikä ei näissä takarivin kulttuurimiehen hommissa aina niin itsestäänselvyys ole.
Yhdessäkin Viinibaarissa eräskin mies tuli niin iloiseksi, että halusi tarjota ruuat ja kun se se ei aikatauluun sopinut, antoi ruokarahat mukaan.
Illan kruunasi kadun reunassa kaljoittelemassa olleet Jussi ja Antti, jotka halusivat kuulla niitä tekstejä, joita esittäjän sielusta tulee. Ja sitten puhuttiin vielä puoli tuntia luontokadosta ja kaikesta muusta.
Kuvassa Pormestarin talon valopuisto, jossa kajahti Runebergin sotilaspoika erittäin vapaasti ruotsin kielestä suomennettuna.
