Tänään olimme taiteilija Munnen kanssa keikoilla Oulaisissa.
Edellinen Oulaisten keikkani oli 28 vuotta sitten, 5.11.1996.
Tuolloin ei keikkamiehen vakiovarusteisiin vielä kuulut Batteryita, Edejä, Noccoja tai muita energiaa antavia litkuja.
Tuohon aikaan, aloittelevana maan kiertäjänä, minulla oli tapana lähteä kotoa käsin satojenkin kilometrien päässä oleville päiväkeikoille aamuyöllä ja palata vielä samoilla silmillä takaisin.
Oulaisten koulukeikka alkoi aamuyhdeksältä, mutta tästä ponnistuksesta selviämistä varten minulla oli taskussani ratkaisu. Olin nimittäin aivan vastikään kuullut apteekissa myytävistä kofeiinitableteista.
Eräs tuttu lääketieteen opiskelija ohjeisti yhden tabletin vastaavan kofeiinimäärässä yhtä kahvikupillista. Epäselväksi jäi, lasketteliko heppu huumoria vai oliko kyseessä aito epätietoisuus asiasta.
Lopputulema oli kuitenkin se, että tempaisin ennen Oulaisten keikkaa useammankin kofeiininamin naamaani. Esitys meni pirteästi ja kaikin puolin hyvin.
Kotimatkan alkaessa alkoivat ongelmat. Pumppu alkoi jyskyttää, hikeä pukkasi pintaan ja olo muuttui hyvin levottomaksi. Asiaa ei helpottanut myöskään juuri paluumatkan aluksi alkanut sakea lumisade eivätkä takavetoisen Datsunin kesärenkaat.
Jossain vaiheessa yritin saada bussipysäkillä unenpäästä kiinni. Vieläkin muistan, miltä tuntui juuri uneen vaipumisen hetkellä herätä aura-auton roiskaisemaan, koko Datsunin hentoa olemusta ravistelevaan lumisuihkuun.
Se oli semmoinen kosmisen vilun hetki se. Silloin mietin, että tokkopa tämmöistä jatkuvan väsymyksen kanssa sinnittelevää hommaa jaksaa kovin pitkään tehdä.
Mutta niinpä sitä taas tänään oltiin keikalla Oulaisissa. Näiden kahden retken välissä oli toki 3500 muuta keikkaa sekä ensimmäiseltä Oulaisten keikalta itämään alkanut ymmärrys jaksamisen rajoista.
Tänään heräsin kajaanilaisen S-hotellin mukavien lakanoiden välistä hyvin nukutun yön päätteeksi. Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan uusilla kitkarenkailla varustetulla Caddylla kohti Oulaisissa klo 11 alkavaa keikkaa.
Olen siis keikkahommissa oppinut ainakin pari asiaa. Ajaa voi paljon, mutta riittävästä unesta pitää huolehtia. Ja että majoituksen ja aamupalan pitää olla laadukas ja että kitkarenkaat ovat mainio ratkaisu kevään ja syksyn talviyllätyksien varalta.
Toki opittavaa ja pohdittavaa riittää myös seuraavaa Oulaisten keikkaa odotellessa. Olin tänään yhden keikan sijaan myynyt paikkakunnalle neljä keikkaa ja jossain vaiheessa väsymys ja Oulainen jälleen kohtasivat.
Tämän päivän väsy oli kuitenkin hyvin lievää sorttia ysärillä kokemaani ryytymykseen verrattuna. Viisikymppinen kulkeva kulttuurimies oli tänään paljon energisempi tyyppi edeltäjäänsä, parikymppiseen noviisiin nähden.
Syötäviä tai juotavia kofeiinivalmisteita ei tarvittu. Perinteisellä kahvilla mentiin.
Vuonna 1996 foto jäi Oulaisissa ottamatta. Tänään sen otin, mutta eipä ollut kaksinen, kuten kuvasta näkyy.
Ensi kerralla sitten tässäkin asiassa täydellisyyttä kohti.
