Taiken tulevan vuoden apurahalinjaukset tuntuvat totisesti olevan linjassa hallitusohjelman kanssa.
Toiminta-avustusta saavien yhteisöjen määrää vähennetään. Samalla entistä harvempien tuen saajien rahoitus turvataan. Taiken johtajan sanoin ”Halutaan turvata kestävän kasvun edellytykset”.
Samalla alueiden apurahoja, kohdeapurahoja, osallisuusavustuksia ym. ruohonjuuritason toimijoiden tukia karsitaan. Kärsijöitä ovat esimerkiksi jo korona-aikana paljon iskua vastaanottaneet freelancerit ja valtion avustusten ulkopuolella olevat ryhmät.
Toimintatapa on sama kuin koronakriisissäkin. Silloin pelastusrengas heitettiin ensin vahvoille kulttuurilaitoksille, sitten eturivin freelancereille ja vasta pitkän väännön jälkeen muille pahnanpohjimmaisille.
Mieleen nousee kriittisiä ajatuksia yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden näkökulmista. Vahvat pelastetaan ja heikkoja heikennetään entisestään.
Yhteiskunnan kannaltakin on huolestuttavaa se, että kaikkien kukkien kukinnasta ei huolta kanneta. Innovaatioenergiä tyrehtyy, taide kapenee, homogenisoituu.
Tämmöisellä meiningillä on paljon isommat seuraamukset kuin vain jonkun reppanataiteilija Räsäsen ja hänen teatteriseurueensa kurimus.